BEFORE THE FROST
Soo, soo.
Otamme sen 20:llä.
35.
—20.
Lupaamme myös olla hiljaa siitä,
että sinulla on talous tiukilla.
Sen nimi on Marie.
Onnea sadonkorjuun kanssa,
Lehmä—Jens. —Samoin.
Jeesuksen nimeen käymme pöytään,
syömme, juomme kehotuksestasi.
Herran kunniaksi, omaksi hyväksi
käymme aterialle Jeesuksen nimeen.
Aamen.
Tämä ei täytä vatsaa.
Tässä on pelkkiä akanoita.
En saanut rovoilla muuta.
Kanatkaan eivät enää muni.
Ja maitoa pitää säännöstellä.
—Miksi sitten myimme Marien?
Rehu ei riitä kolmelle lehmälle.
Oli parempi myydä se, —
kuin antaa sen nääntyä nälkään.
Ostamme uuden, kun sato on myyty.
Avataan kuhilaat.
Peder! Avataan kuhilaat.
Vauhtia!
Kunhan ei vain alkaisi sataa.
Ei ala.
Mads, tuolla.
Tule, tule.
Naapuri, Herran rauhaa.
—Herran rauhaa, naapuri.
Siirtykää peremmälle.
—Nämä ovat meidän paikkamme.
Kristiansen siirtyy edemmäs,
joten sinun täytyy siirtyä taemmas.
Meillä on enemmän maata kuin heillä.
—Heillä on enemmän lehmiä.
Sinulla on vain kaksi.
Siirry, Jens. Tilat ovat rajalliset.
Siirry, Jens.
Teemme teille tilaa tänne.
Tule, Jens.
—Me siirrymme taemmas.
Ole hyvä.
Hän on Dorte Kristianssen.
Sepän tytär.
Hän on kihloissa Vestergårdin kanssa,
joten hän siirtyy eteenpäin.
Pakostakin tulee mieleen,
miltähän heidän lapsensa näyttävät.
Tervetuloa teille kaikille.
Toivottavasti heinä on jo ladossa.
Toivomme kuivia riihiä
ja hyviä jauhoja. Rukoilkaamme.
Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi myös
maan päällä niin kuin taivaissa.
Anna meille tänä päivänä
meidän jokapäiväinen leipämme.
Anna meille syntimme anteeksi
niin kuin mekin annamme anteeksi.
Äläkä saata meitä kiusaukseen
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima
ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.
Pyydän kaikkia perheitä
antamaan almun hädänalaisille.
Kiitos.
Herran rauhaa.
Herran rauhaa.
Herran rauhaa.
Herran rauhaa.
ylistä Jumalan tekemää
suurenmoisuuttaan julista
pieninkin luomistaan on suuri
hänen valtaansa todistaa
Onko joku teistä Jens Mosegård?
—Ovatko lyhteesi vielä ulkona, Jens?
Viljani pitää kuulla
kirkonkellot kolme kertaa.
Vein riiheen kolme viikkoa sitten.
—Oletko Jens Mosegård?
Olen kyllä.
Jutellaan.
Nimeni on Holger.
Hän on Gustav Wollter.
Gustav haluaa ostaa maasi.
—Kaikkiko?
Ei. Tämän Nørremosenin
ja Nyholmin välisen pienen tilkun.
Siellä kasvaa ruoho lehmilleni.
—Se on enemmän suota kuin ruohoa.
Mitä sellainen tilkku maksaisi?
—Se ei ole myytävänä.
Voisit ostaa uudet pyhähousut.
Tai hienon hatun.
Mieti asiaa.
Halusiko hän ostaa tilasi, Jens?
—Ei.
Hemmetin ruotsalainen. Hän tulee
kirkkoon vain käydäkseen kauppoja.
Hän sai varat Nyholmiin
polttamalla kauppansa —
ja perimällä
isot vakuutusrahat.
Minä otan nämä!
—Mads, ota ne pienet!
Tässä, eno.
Kiireesti.
Peder, lähdetään.
Lähdetään!
Työnnä!
Onko meillä siemenviljaa
ensi vuodeksi? —Se kuivuu.
Muuten joudumme myymään
ruohotilkun. —Emme myy mitään.
Oliko sinulla niin kivaa
sen pojan kanssa, —
ettet nähnyt,
mitä kirkossa tapahtui?
Jouduimme takariviin
juoppojen ja päiväläisten eteen.
Jos myymme vielä lisää,
mihin me silloin päädymme?
Olemme tilallisia.
Muista se.
Hyvää yötä.
—Hyvää yötä, Signe.
Mikä hätänä?
—Minua paleltaa.
Tule vain.
Mene lypsämään lehmät.
Mene lypsämään lehmät!
Päivää, naapuri.
—Päivää.
Ole toi lahjan.
Ole hyvä. Se on juusto.
Sitä ei ole tehty ylijäämämaidosta.
Lypsin sangollisen varta vasten.
Toimme myös yhden lehmän,
jolle teille on varmaankin tarvetta.
Ole ei ole ikinä ollut sairaana.
Hänellä on kaikki hampaat tallella.
Pyysikö Signe teitä tulemaan?
—Ole tuli omasta tahdostaan.
Hän osaa kai puhua itsekin.
Saatko mitään tilasta?
Laurits on esikoinen, joten...
Signe saa siis vain tämän juuston?
—Saatte Karenin.
Mutta ei myötäjäisiä?
—Ole on taitava nikkari.
Niin niin, mutta tärkeintä
on raha. Tiedät sen.
Raha ei ole ainoa tie
aviolliseen onneen.
Olella on oikeus osaan tilasta.
Etkö aio auttaa veljeäsi?
Pärjään itsekin nipin napin.
Siinä tapauksessa
Signe ei nai Olea.
He ovat mieltyneet toisiinsa.
—Se ei tee kylläiseksi.
Jaetaan työtaakkaa.
Kaksi perhettä yhdessä, Jens.
Säästyt pitämästä apupoikia.
Siskoni pojat eivät
lähde minnekään.
Sinulla ei ole heille
ruokaa eikä työtä.
Se ei ole sinun huolesi.
Jens, syksy on ollut
märkä meillä kaikilla.
On vaikea selvitä talven yli.
Ja entä ensi vuosi?
Ensi vuonna perheeni on yhä täällä.
Koko perheeni.
Signe ei ota Olea vain siksi,
että viljasi on märkää.
Siirryimme taemmas kirkossa teidän
vuoksenne. Ja sinä vastaat näin.
Ole.
Ole!
—Pidä juusto.
Terveisiä Ingolfille.
Signe!
Haluatko sinä naimisiin?
—Mitä minä tällä teen?
Löydämme sinulle paremman.
Älä seiso kirkossa Olen kanssa.
Oletko mielistynyt häneen? Oletko?
—En.
Vilja itää.
—Niin.
Kuinka paljon?
—Ainakin puolet.
Ruoka loppuu ennen uuttavuotta.
Jeesuksen nimeen käymme pöytään,
syömme, juomme kehotuksestasi.
Herran kunniaksi, omaksi hyväksi
käymme aterialle Jeesuksen nimeen.
Aamen.
—Aamen.
Häät ovat ennen joulua.
Ja ellei minulla ole Pederiä,
jonkun täytyy auttaa puinnissa.
Jään syytingille. Joka kuukausi
30 munaa, kolme tuoppia olutta.
Kuskaus kirkkoon, lämmin huussi.
Samat ehdot kuin isälläsi.
Emme selviä sellaisesta.
Siinä tapauksessa
Signe nai jonkun muun.
Muitakin kosijoita on.
—Emme pärjäisi itse.
Voin suostua puoleen.
—Ei.
Tiedän, miksi yhtäkkiä
muutit mielesi.
Satosi tuhoutui.
—Pötyä.
Annan sinulle hyvän tarjouksen, Jens.
Kukaan ei näe nälkää.
Saat puolet isän syytingistä.
Kolme neljäsosaa.
Kaksi kolmasosaa.
Hyvän naapuruuden merkiksi.
Pääsittekö yhteisymmärrykseen?
Tuo on Olen lehmä.
Pääsitte yhteisymmärrykseen!
Mikä sen nimi on?
—Karen.
Mene muiden joukkoon.
—Onko meillä sille ruokaa?
On! Laurits ja Ole auttavat.
Menen naimisiin. Sinä ja Peder
saatte olla morsiustyttöjäni.
Emmekä ole!
—Kyllä. Saat mekon yllesi, Mads!
Kysyn Kristineltä,
saanko lainata hänen mekkoaan.
Hän lainasi sitä
Ester Karlsenillekin.
Pidämme häät teurastuksen jälkeen,
jotta kaikilla on antaa lihaa.
Entä häiden jälkeen?
Onko meille kaikille tilaa?
Teidän kahden on lähdettävä
palkollisiksi uudenvuoden jälkeen.
Lähetätkö meidät pois?
—En voi muuta.
Jeesuksen nimeen
käymme pöytään...
Meidän täytyy auttaa heitä.
He päätyvät köyhäintaloon.
Voimme antaa hyvät suositukset
ja vähän rahaa.
He pärjäävät.
Keksin jonkin ratkaisun.
Mieti sinä mieluummin häitä.
Minulla on sinulle jotakin.
Onko tämä äidin?
—On.
Saanko sovittaa sitä?
—Toki.
Askel, askel, näin, näin, näin.
Askel, askel...
Askel, askel.
Ja takaisin.
Juuri noin. Oikein hyvä.
Ja yks' kaks' kol'.
Yks' kaks' kol'.
Minä vien.
Nyt vetäisin nauhasta.
En oikein osaa.
—Oliko äiti rakastunut sinuun?
Minä taisin olla rakastuneempi.
Minullahan oli tila.
Kas niin.
Jens. Sinua tarvitaan Nyholmissa.
Navetta on tuolla.
Se on lämmin.
Kuinka pitkällä se on?
—Yhdeksännellä kuulla.
Hyvä. Vasikka voi jäädä henkiin,
jos olemme nopeita.
Syke on heikko.
Kahdeksan riikintaaleria.
10, jos kumpikin jää henkiin.
Saat kuusi,
—Signe, lähdetään.
Hyvä on. Saat kymmenen.
Aloitetaan.
—Pitäkää kiinni, pojat.
Pitäkää kiinni!
Mikä lehmän nimi on?
—Ei mikään. Se on lehmä.
Tarvitsen tilaa.
—Pitäkää se pystyssä.
Pane toimeksi, hitto vie!
—Vasikka on nurinpäin.
Signe, tarkkaile sykettä.
Pidä kiinni, Karl—Oskar.
—Siirry!
Vasikka on väärässä asennossa.
Se pitää saada ulos nyt heti.
Pitäkää lehmä aloillaan.
—Totelkaa häntä.
Juu juu.
—Pitäkää kiinni!
Pitäkää se aloillaan!
Syke heikkenee.
Vasikka täytyy saada ulos.
Sain kiinni sorkasta.
—Vedä se ulos, Jens.
Pitäkää lehmä aloillaan.
Hädin tuskin tunnen sykkeen.
—Pitäkää kiinni!
Se tulee nyt.
Elääkö se?
Elääkö se?
Tarvitsen apua.
—Tarttukaa siihen.
Nostakaa.
No niin. Pitele sitä.
Miksei se ääntele?
No niin.
Se tekee
kymmenen riikintaaleria.
Selviääkö se? Entä lehmä?
—Sillä on kaikki hyvin.
Gustav maksaa sinulle.
Tule.
Pysy vasikan luona.
Katso, että se nousee jaloilleen.
Kiitos, rouva.
—Ei hän ole rouva.
Luulin...
—Olen leskimies.
Olen pahoillani.
—Siitä on kauan.
Asun kaksin vanhan äitini kanssa.
Kiitos avusta.
Sovittiin kymmenestä.
—Totta.
Oletko miettinyt tarjousta, Jens?
—Olen. Mutta vastaus on sama.
Et ole mikään liikemies.
—Anteeksi?
Maista kahvia.
Siinä on sokeria.
Maistuu hyvältä, eikö vain?
—Juu.
Sokerijuurikas.
Saksalaiset kutsuvat sitä
valkeaksi kullaksi.
Olet elänyt hyviä aikoja, Jens.
Viljan hinta on ollut hyvä, mutta
amerikkalaiset myyvät yhä enemmän.
Hinnat laskevat,
ja monen viljelijän käy hullusti.
Tuo mötikkä on tulevaisuutta.
—Sokerijuurikas on tulevaisuutta.
Istutan siis vain pari juurikasta,
niin minusta tulee rikas.
Et saa niin paljon miehiä.
Olisi viisasta suostua tarjoukseen.
Hän voi saada maatilkun.
Jos hän ottaa kaiken.
Mitä tarkoitat?
—Hänen täytyy ottaa kaikki.
Tila, kaikki maat,
lehmät, tallipoika, renki, —
minut syytingille
ja tyttäreni vaimoksi.
Haluatko, että menen
naimisiin tyttäresi kanssa?
Hän on ainoa perijä ja on hoitanut
tilaa viimeiset kaksi vuotta.
Parempaa taloudenhoitajaa
ei löydy mistään.
Sinä olet sittenkin liikemies.
Mutta en osta mitään
maata näkemättä sitä.
Alkaa olla kiire, jos hän haluaa
poimia ennen roudan tuloa.
Tulemme huomenna.
Katson paperit valmiiksi.
Ota tämä mukaan.
Se on sokeria.
Tässä. Mads.
—Jep.
Mitä täällä tapahtuu?
—Peseydy ja pukeudu pyhäkolttuun.
Nytkö?
—Niin, nyt!
Signe, näytä kätesi.
Harjaa ne kunnolla.
Ja pese kaulasi.
Älä kiristä mekkoa noin paljon.
Näytät liian laihalta.
Eno, he tulevat.
Päivää.
—Aloitetaan pellosta.
Se on sellainen kuin se on.
Märkä ja savinen.
Mutta se on suurimpia
peltotilkkuja näillä main.
Ainakin se on suurin suo.
Niin.
—Mitä muuta sinulla on?
Minulla on neljä tynnyrinalaa
viljapeltoa täällä.
Sitten on vähän ruista ja kauraa.
Viisi ja puoli tynnyrinalaa.
Ja sitten suo ja ruohotilkku.
—Se ei ole paljon.
Se riittää elannoksi.
—Nipin napin.
Holger...
—Mennään sisään.
Varokaa päätä.
Onko tulisijoja vain yksi?
—On.
Mutta talvella on
kuivaa ja lämmintä.
Paperit ovat kunnossa. Velkaa
ei ole, ja vakuutus on maksettu.
Kiitos. Näimme tarpeeksi.
Ette ole nähneet tytärtäni.
Signe, tule nopsaan tänne.
Herra.
Hänestä ei ole töihin noin
ohuin käsivarsin. Näytä hampaasi.
Kiitos. Tuo riittää.
Anteeksi. Kiitos vieraan—
varaisuudesta. —Mitä hän sanoi?
Kiitos ei tarjoukselle.
Herran rauhaa.
Odottakaa. Odottakaa.
—Tilasi on surkea.
Vakuutus... Tila on
vakuutettu 600 riikintaalerista.
Hän saa rahat,
jos ottaa Signen.
Kaikki on hävitettävä.
—Me hoidamme sen.
Mistä tarjouksesta he puhuivat?
Sinä menet naimisiin.
—Mitä?
Entä Ole?
—Unohda Ole.
Gustavilla on varaa pitää
Mads ja Peder. Olella ei ole.
Teit sopimuksen Lauritsin kanssa.
—Älä sinä sitä mieti.
Mieti serkkujasi.
Sanoit itse, että heitä pitää auttaa.
Saamme hyvät oltavat.
Me kaikki.
Arvatkaapa mitä?
Maistakaa tätä.
Tule, Mads. Työnnä sormi pussiin.
—Mitä se on?
Maista sitä.
—Onko tämä sokeria?
Saanko lisää?
Jens. Ei enää myssyä.
Tästä lähtien olet mies,
joka käyttää hattua.
Antakaa heidän tuijottaa.
Tule.
Tule tervehtimään suurtilallisia.
Saanko esitellä
Jens Mosegårdin?
Jens! Jens!
Mitä helvettiä sinä puuhaat?
Me löimme kättä päälle.
Teet veljestäni naurunalaisen.
Sen hän tekee aivan itse.
—Sopimus on sopimus!
Seis! Mitä täällä tapahtuu?
Hän kävi kimppuuni.
—Kerropa, miksi.
Oli miten oli, väkivalta Herran
huoneen edessä on sopimatonta.
Laurits. Olet tervetullut jälleen
ensi sunnuntaina. Et tänään.
Mutta...
—Ensi sunnuntaina. Ala mennä.
Ole, pysy isän luona.
Piru sinut periköön, Jens!
—Olen pahoillani, Jens.
Hän ei tule kirkkoon tänään.
Avatkaa portit.
Sisällä on lämmintä ja mukavaa.
Ja Jumalan sana kaikuu
suloisena kaikille korville.
Onko muita kosijoita,
joista minun pitäisi olla huolissani?
Ei, ei. Meillä on vain
vanhaa naapurikinaa.
Tervetuloa, Jens.
Tervetuloa, Jens.
Tervetuloa.
Tervetuloa kaikille.
Laulamme nyt virren numero 19.
ylistä Jumalan tekemää
suurenmoisuuttaan julista
pieninkin luomistaan on suuri
hänen valtaansa todistaa
kaikki maiset kuninkaat
vallassaan ja voimissaan
eivät pienintäkään
lehteä saa
kiinni kasvin varteen
Pidä vetopuu etäällä kropasta!
Katso. Teemme kolmen jalan
kallistuksen 600 jalan matkalla.
Jokainen merkki on kaksi jalkaa.
Näetkö?
Aiotteko kuivattaa koko suon?
—Saamme rutkasti juurikkaita.
Turve on ravinteikasta.
—Aurasitte polun pois.
Auraamme reunasta reunaan.
Mutta tästä on
aina mennyt polku.
Hei! Kaivakaa nopeammin!
Ymmärrätkö? Vauhtia.
—Anna se minulle!
Vauhtia! Ylös sieltä.
—Hän siirtyy yövuoroon.
Jos kaivaja vielä hidastelee,
heität lapion pois. —Minäkö?
Et ole vielä syytingillä.
Hullut. Aurasitte polun!
—Se on minun maallani!
Me tarvitsemme polkua.
—Tee polku omalle maallesi.
Et voi toimia näin sanomatta.
Myitkö sielusi
sille kirotulle ruotsalaiselle?
Mene kotiin, Lau.
—Suntio saa kuulla tästä.
Piru teidät periköön!
—Piru sinut periköön, Laurits!
Katso hänen ruskeaa silmäänsä!
—Tämä ei jää tähän!
Parasta tässä on se,
että vesi valuu Lauritsin maille.
Hän kokee märän yllätyksen,
ja voimme ostaa maat halvalla.
Saatte koko
seurakunnan niskaanne.
Sinä ymmärrät lehmien päälle.
Me ymmärrämme maan päälle.
Levitä tänne 10 syliä kuivia olkia.
Ja 10 tupaan ja 10 navettaan.
Ei mitään märkää moskaa. Minun on
ehdittävä kiireesti takaisin juhliin.
Entä Mads? Hän jää
yleensä tänne vahtimaan elukoita, —
kun lähdemme juhliin.
Hän tulee mukaan. Ei hänen
pidä jäädä pois serkun kihlajaisista.
Sido lehmät löyhästi,
jotta ne voivat vapauttaa itsensä.
Menkää.
Menkää.
—Mads. Aja ne pois.
Kun suo on kuivatettu
kaikesta vedestä, —
veden alla ollut maa on
parasta maata, mitä voi löytää.
Sen Gustav haluaa.
Me neljä emme näe
enää koskaan nälkää.
Saanko oman puusohvan?
—Saat oman renkituvan.
En tiedä ketään, kenellä olisi.
—Nyholmissa on.
Vain, jos osaat syödä kauniisti.
Käytämme veistä ja haarukkaa.
Tähän käteen otetaan haarukka.
Veitsi on tässä.
Tässä on
rasvareunainen lihapala.
Haarukka työnnetään lihapalaan
rasvareunan viereen.
Sitten rasvareuna leikataan pois.
—Näinkö?
Juuri noin. Hyvä.
—En ikinä sopeudu sinne.
Eikö olekin hienoa kangasta?
Se on maksanut paljon.
Huomenta, neiti. Onneksi olkoon.
Paloviinaa.
En minä...
—Juo nyt, Jens.
Ei sitä joka päivä
tytär mene kihloihin.
Saanko minäkin ryypyn?
Haluatko istua kanssani, Mads?
Tule. Voit istua edessä.
No niin.
ensimmäisenä yönä pedissä
pussattiin ja juteltiin
toisena yönä pedissä
kaulailtiin ja taputeltiin
en saanut koskaan
yörauhaa eukoltain
Skool!
Hei, Mads.
—Onko leipää lisää?
Alas kurkusta. Hyvin sujuu.
—Ei! Mads, ulos.
Ei viinaa pojalle.
Kiitos laulusta.
Ja kiitos kaikille tänne tulosta.
Pidän puheeni tanskaksi.
Nyt äitiä kaduttaa, ettei hän
opettanut minulle enemmän kieltään.
Mutta kun päätin matkustaa
äitini synnyinmaahan, —
en olisi uskonut,
että löydän täältä uuden vaimon.
Olen siitä hyvin kiitollinen.
Signe, odotan kovasti,
että tutustun sinuun paremmin.
Juodaan
kauniin morsiameni malja.
Signe.
Nouse ylös!
Eläköön Signe.
Hurraa, hurraa, hurraa!
Hurraa, hurraa, hurraa!
Skool.
Käy sisään.
Täällä täytyy siivota.
Mikä tämä on?
Täällä täytyy siivota. Tähän
tulee sänky. Saat lakaista täällä.
Arkkusi voi olla tuolla.
Minunko?
Tässä sinulla on oma renkitupa.
Minunko?
—Niin!
Yksinkö?
—Niin.
Ketkä sitten
asuvat meidän talossamme?
Ruotsalaiset.
Saanko nukkua täällä ensi yön?
—Eihän täällä ole edes sänkyä.
Katsotaan huomenna.
Kiitos.
No niin. Tulkaapa.
Mennään.
Hei! Hei! Hei!
—Hyvä, Ole!
Pinnistä, Ole!
Hyvä, Ole!
Tuonnepäin, Ole!
Tuonnepäin! Tuonne!
Pane toimeksi!
Hyvä! Hyvä! Hyvä!
Tule tanssimaan.
—En.
Tule nyt.
—En halua. Älä.
Tulipalo!
Mosegård palaa!
Tulipalo! Tulipalo!
Tulkaa! Tulkaa!
Tulkaa!
Vauhtia, miehet!
Siinä sinä olet!
Pikku kulta.
Isä!
Isä!
—Täällä!
Mads!
Hakekaa peitto tai jotakin.
Jotakin hänen alleen.
Mads? Mads. Mads.
Olen tässä.
Siirry!
Miksi hän oli tuolla sisällä!
Missä minä...
—Sali on laitettu valmiiksi.
Kiitos.
Herra, siunaa
ruokamme Jeesuksen nimeen.
Aamen.
—Kiitos.
Mitä äiti haluaa?
—Vain vähän makkaraa.
Kiitos sinulle.
Syö, syö tyttö pieni.
Myös surussa pitää syödä.
Signe, syö jotakin.
Signe.
Katso häntä.
Pikku rääpäle.
Hän ei selviä talvesta.
—Äiti.
Haluatko jotakin muuta?
Jens—herra, tulkaa nopeasti.
Peder, laske se alas!
—Varo!
Tunnusta!
—Peder!
Pysy kaukana. Tuo paskiainen
saa tunnustaa, että teki sen.
En ole tehnyt mitään.
—Tunnusta!
Kaatakaa hänet!
Peder, kuuntele...
—Murhaaja! Ota murhaaja kiinni, Jens!
Ei täällä ole ketään murhaajaa.
Kuuntele minua.
Ei tapahtunut mitään murhaa!
Se oli onnettomuus.
Ole ja Laurits olivat
juhlissa koko yön.
Sinä et vain tiedä sitä,
koska olit niin humalassa.
Sinä nukuit!
Luulin...
—Niin, sinä luulit. Lopeta.
Se oli onnettomuus.
Mennään kotiin. Tule.
Nouse ylös.
Mennään.
Tule.
Minä lähetin Madsin kotiin.
Hän oli humalassa
ja nukkui uudessa kamarissaan.
Käskin hänen mennä kotiin.
Se on minun syytäni.
Se ei ole kenenkään syytä.
Etsikää hänelle kuivat vaatteet.
Viekää hänet kamariin, antakaa
viinaa ja pitäkää hänet siellä.
Kas niin.
Etsimme sinulle vaatteet.
Mitä teet täällä?
—Saanko nukkua täällä?
Et saa.
Sinun täytyy nukkua Gustavin luona.
En voi mennä sinne.
—Signe!
Et voi jäädä tänne.
Hän etsii sinua.
Sinun täytyy nukkua
sulhasesi luona. —En halua.
Sinun täytyy.
—Ehkä äiti rakasti sinua.
Mutta minä en ikinä rakastu
siihen inhottavaan ruotsalaiseen!
Ellet mene naimisiin,
meillä ei ole mitään.
Menet Gustavin luokse.
Onko kaikki hyvin?
Voit nukkua piikojen kamarissa
tämän yön, jos haluat.
Hyvä. Pyydän heitä
petaamaan sinulle sängyn.
Minun talossani ei lyödä naisia.
Anteeksi.
oi Värmlanti kaunis
ja ihanainen maa
loistat kruununa
koko Ruotsinmaan
kun kerran saavun
luvattuhun maahan
Värmlantiin silti
aina palajan
siellä elää tahdon
siellä kuolla tahdon
jos Värmlannista kerran
ma morsiamen saan
en sitä tule
konsaan katumaan
Jens. Suntio tuli.
Päivää, Jens.
—Päivää, suntio.
Otan osaa.
—Kiitos.
Miksi luulet tilasi palaneen?
Kukaan ei tiedä.
Luuletko, että se oli tuhopoltto?
—En. Kuka sellaista tekisi?
Huhut liikkuvat. Laurits kävi
kimppuusi kirkon edustalla.
Hän uskoi veljensä naivan
Signen. Ehkä se oli kosto.
Ei, hän on hyvä naapuri.
Aivan mahdoton ajatus.
Jens, tuskasi on
varmasti kestämätön.
Kun Mads löydettiin
kuoliaaksi palaneena.
600 riikintaaleria ei paranna
haavoja, mutta voi olla uuden alku.
Jumalan ovi on aina avoinna.
Herran rauhaa.
Herran rauhaa, Jens.
Hyvin hoidettu, Jens.
Tuo. Ja tuo myös.
Hae se. Vauhtia.
Antoiko Søndergård
jotakin häihin?
Sato kuulemma tuhoutui.
—Se on pelkkä tekosyy.
Pane se tuonne.
Mitä ihmettä? Veljesi kuulostaa
tähän vähän käheältä.
Ettekö ostaisi sitä?
—Paljonko haluat?
Kerään rahaa
Amerikan matkalippuun.
Tekisikö herra tarjouksen?
Kolme riikintaaleria.
—Kolme?
Markkinoilla siitä saa seitsemän.
Vie se sitten markkinoille.
Syysteurastuksemme on jo tehty.
Haluan vähintään kuusi.
Voin antaa vain neljä.
Se pitää lihottaa, Ole.
Neljä.
—Maksan kolme.
Josefine.
Tule hakemaan tämä porsas.
Kyllä, Jens—herra.
Tulepa.
Pyytäisin Jens—herralta palvelusta.
Antaisiko hän tämän Signelle?
—Mielelläni.
Päivää, Ole.
—Minulla on sinulle jotakin.
Mikä se on?
—Veistin sen itse.
Ole on lähdössä Amerikkaan.
Jätätkö sinä meidät?
—Asia on kai toisinpäin.
Voit pitää tämän.
En hakkaa enää pyykkejä.
Hyvää matkaa.
Ole. Tässä on vähän
ekstraa Amerikkaa varten.
Kuka siellä?
Tullaan!
Oletko humalassa?
—Katso, mitä löysin.
Mikä se on?
Se oli Kirstenin
parressa navetassa.
Olitko tilalla?
Meillä ei ole ollut
tällaista öljylamppua.
Tämä lamppu on täältä.
Se ei ollut mikään onnettomuus.
Oletko puhunut tästä jonkun kanssa?
—En.
Puhutaan asiasta suntiolle.
Mutta nyt nukutaan.
Hyvää yötä, poikaseni.
Lehmät ovat liian lähekkäin.
Ne täytyy viedä ulos.
Mene.
Olet apeana.
Ymmärrän sen.
Olet ihan märkäkin.
—Lehmät lypsetään aina navetassa.
Täällä on liikaa lehmiä.
—Hae rouva.
Miksette ole huomanneet?
—En tiedä.
Nämä ovat eläviä olentoja!
Mikä hätänä?
Harjoittelen juuri Agnesin kanssa.
Mitä?
—Pianonsoittoa.
Lehmät ovat liian lähekkäin.
Niille tulee haavoja. Katso.
Ruotsalaiset hoitavat nämä asiat.
—He eivät ymmärrä mitään lehmistä.
Palaan takaisin Agnesin luokse.
—Tämä on tärkeämpää.
Täällä on liikaa lehmiä.
—Muille lehmille ei tule haavoja.
Maren on heikko.
—Ei!
Mitä on tapahtunut?
—Hän vei lehmän ulos.
Me lypsämme aina sisällä.
He eivät pysty hoitamaan
työtään sinun takiasi.
Maren voi kuolla tämän takia.
Hakekaa lehmät sisään. Nyt!
Jos he nauravat sinulle,
he nauravat minulle.
Murhaaja!
Mitä täällä tapahtuu?
—Hän puri korvaani.
Hän nauroi, kun sanoin,
että olin löytänyt lampun.
Se on hänen lamppunsa, Jens.
Olet murhaaja!
—Päästä irti minusta!
Holger!
Mitä täällä tapahtuu?
—Hän kävi kimppuuni.
Rauhoitu.
—Näytä heille lamppu.
Mikä lamppu?
—Öljylamppu, Signe!
Löysin sen Mosegårdista.
—Onko se totta?
En tiedä, mistä hän puhuu.
Peder ei ole oma itsensä.
Ehkä hän kuvittelee asioita.
—Hän ei voi jäädä.
Mitä tapahtuu?
—Ala tulla.
Eno! Etkö enää välitä,
kun olet saanut kaiken haluamasi?
Häpeä! Signe!
Signe!
No niin, laiskurit.
Takaisin hommiin.
Pankaa toimeksi!
Vauhtia! Yks kaks'! Yks' kaks'!
Hienoa.
—Hyvä, tyttöseni.
Kaunista.
—Olemme harjoitelleet paljon.
Sinulla on siihen aikaa.
Jens, haluan
näyttää sinulle jotakin.
Tässä on kolikko.
Katso sitä tarkkaan.
Näetkö kolikon tässä?
—En.
Entä nyt?
—En.
Entä nyt?
Näkisitpä itsesi.
Olet aivan kalpea.
Älä naura minulle!
—Rauhoitu.
Älä puutu tähän, ruotsalainen.
—Tämä on minun taloni. Istu alas.
Kiitos tästä illasta.
—Minä autan sinua, äiti.
Jens voi saattaa
minut huoneeseeni.
Hyvää yötä, tyttöseni.
Olette ihana pari.
Hyvää yötä, poikani.
Auttaisitko minua
saapikkaiden kanssa?
Jens, luulen, että eräs asia
on meille kummallekin yhteistä.
Me kumpikin teemme
kaikkemme lastemme eteen.
Mutta eräs rotta on
lastemme onnen tiellä.
Hyvin suuri rotta.
Se juo liikaa ja puhuu liikaa.
Ja se puri
Holger—parkaa korvaan.
Mitä voin tehdä? —Se nukkuu
pois humalaansa läävässä.
Rotat täytyy hävittää.
Muuten ne levittävät tauteja.
Entä jos joku sairastuisi
eikä häistä tulisi mitään?
Olemmeko yhtä mieltä?
Pois, pois! Pois.
Voi ei.
Tässä on sinulle.
—Minne hänet viedään?
Samaan paikkaan kuin juurikkaat.
Katso, että hän päätyy
laivaan herättyään.
Tytöt! Missä Maren on?
Lehmäkö? Holger vei sen sisään.
Tulkaa!
Skool! Onneksi olkoon!
—Kiitos.
Onneksi olkoon.
Peder?
Varovasti sen kanssa.
Se olit sinä.
Sinä poltit tilan poroksi.
Olet murhaaja.
Tuo ei tuo Madsia takaisin.
Entä Signe?
Nyt hänen hääpäivänsä.
Et sitä tätä halua.
Ethän, Peder?
Anna minun ottaa se.
Rauhoitutaan.
Peder...
Ei! Älä.
Estäkää häntä!
Hän on kuollut.
Hänet on vietävä kauas.
Hän elää.
Peder.
Tule, Jens. Auta minua.
Leka.
Anna se. Sinun täytyy kiiruhtaa
kotiin tanssimaan tyttäresi kanssa.
Katso, miten onnellisia he ovat.
Ajatella, mitä kaikkea
me teemme lastemme eteen.
Tehkää tilaa
morsiamen isälle.
Kiitos.
Musiikkia!
Suomennos: Arja Sundelin
Scandinavian Text Service